MarttiHaverinen

Keinoja hoivan tason nostamiseksi

Työskenneltyäni oman osani vanhusten hoitajana kotihoidossa ja hoivakodeissa, päätin nyt heittää kuumaan keskustelunaiheeseen oman osani. Kauhistelua on tullut riittävästi niin keskityn nyt keinoihin, joilla hoivan laatua voitaisiin jatkossa parantaa.

1) Viime vuosina on ollut tapetilla hoitaa mahdollisimman moni ikäihminen mahdollisimman kauan kotonaan. Tulokset eivät mairittele. Liian huonokuntoisia vanhuksia on jäänyt kotihoidon vastuulle. Tarvitaan yksi palveluporras lisää kotihoidon ja hoivakodin välille. Kevennetty hoivakoti tai ryhmäkoti, minne voisivat muuttaa sellaiset vanhukset jotka kykenevät omatoimisuuteen, mutteivat pärjää kotonaan. Hoitajat olisivat oikeasti ohjaajia ja avustajia. Toisten ihmisten seura piristäisi muuten kotonaan masentuvaa yksinäistä mummoa tai vaaria.

2) Kilpailutukset, byrokratia ja paloturvallisuusvaatimukset ovat hävittäneet maastamme pienet palvelukotiyritykset. Ne täytyy saada takaisin. Hoivatyö on parhaimmillaan tiimityötä ja avainkysymys on työntekijöiden sitoutuneisuus. Osuuskuntamalli tai pieni osakeyhtiö, jonka omistavat hoitajat itse, olisi kenties toimiva konsepti. Kunta voisi kilpailutusten sijaan ilmoittaa hinnan hoitoisuuden mukaan ja sillä siisti.

3) Olen havainnut usein, että se on tärkeämpää, että hoivakodin ovet ovat lukossa, kuin että asukkaat kävisivät harrastuksissaan kodin ulkopuolella. Toki harrastukset voisivat tulla myös hoivakotiin, missä olisi esim. vanhusten ryhmätoimintaa ulkopuolisillekin (entisen pomoni Kirsi-Marian ajatus). Toki seurakuntien järjestämiä hartaustilaisuuksia, koululaisten näytelmä- ja musiikkiesityksiä sekä kuorojen vierailuja on ollut ja niitä soisi olevan kaikissa hoivakodeissa mutta lisänä voisi olla paljon muuta osallisuutta yksilöllisesti, voinnin ja tarpeiden mukaan. Kuljetukset ovat hieman ongelmallisia kun hoitajan pahimpia rikoksia tässä maassa on kuljettaa hoidettavaansa esim. omalla autolla.

4) Mitä hyötyy sosiaalipalvelun asiakas siitä, että hänelle tehdyt vessatukset, petaamiset, vatsantoimitukset, kynsienleikkuut sun muut rutiinit kirjataan päivittäin asiakastietojärjestelmään säilytettäväksi arkistossa vielä viisi vuotta paperikopioina kuolemankin jälkeen? Onkohan se edes laillista? Vatsantoimintalistat ja pesulistat kuittauksineen toimivat parhaiten paperilla ja ne voidaan kuukausittain heittää silppuriin. Tällainen motiivilla, mitä ei ole kirjattu ei ole tehty -spämmi peittää alleen tärkeät tiedot ja havainnot. Tällaisen työlistan kirjoittelu vuorosta toiseen turhauttaa ainakin minut ja vie aikaa ja voimavaroja tärkeämmältä. Terveydenhuollossa toimenpiteet kirjataan, mutta "kotonaan" asuvan sosiaalipalvelun asiakkaan kohdalla asia on toinen. Kai tämä kirjaamisvimma on hiipinyt terveydenhuollosta ihmisten koteihin, kun sairaanhoitajat ovat usein yksiköissä niitä, joilta asioita kysytään.

5) Paikan päällä valmistettu ruoka peittoaa aina kaikenmaailman ketjujen köyhät einekset ja tuskin tulee juuri kalliimmaksi. Kun keittiö on sellainen, että kokki voi porista asukkaiden kanssa työnsä lomassa, niin aina parempi, sillä harvalla meistä kotonaan on laitoskeittiö ja niskaan hengittämässä ravintosuosittelija ;)

Tässäpä nyt nämä mieleen juolahtaneet ehdotukseni. Kriisiytyneitä hoivakoteja ja kotihoitoa ei saada kuntoon yhdelläkään lomakkeella tai arviointimallilla. Niitä on jo nyt riesaksi asti niitä suunnitelmia sun muita byrokratian kukkasia. Muistetaan vain, että ollaan kotioloissa töissä ja ihan tavallisesti, niin kyllä se siitä.
 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Asiaa Martti. Asia on vaikea, mutta sinä yksilöit omat ajatuksesi ja kokemuksen rintaäänellä vieläpä. Tällä monikin kirjoittaa asiasta, tietämättä tuon taivaallista.

Vanhusten osa on ollut koko minun ikäni (62 v) pielessä ja sitä on arvosteltu. Parempaan päin on menty, mutta koskaan kai ei täydellisyyteen päästä, eikä ole edes tarpeen.

Keskustelussa tulisi mennä rakentavasti kuten sinä teet, eli ei haukkumalla saada mitään kuntoon. Pitää esittää suunta ja pitää olla hartiat toteuttaa sitten asiat niin, että tavoitteet saavutetaan kivuttomasti ja nopeasti. Kiitos päivän parhaasta avauksesta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Mitä hyötyy sosiaalipalvelun asiakas siitä, että hänelle tehdyt vessatukset, petaamiset, vatsantoimitukset, kynsienleikkuut sun muut rutiinit kirjataan päivittäin asiakastietojärjestelmään säilytettäväksi arkistossa vielä viisi vuotta paperikopioina kuolemankin jälkeen?

Asiakas ei hyödy, mutta tehtävälista työllistää hoitajia, esimiehiä ja virkamiehiämeli aiheuttaa näin turhia kuluja vanhustenhoitoon.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Tuo kirjaamisvimma on hiipinyt sosiaalipalveluihin ja se ei ole kenties laillistakaan tuollaisena mutta sitä tehdään kuitenkin.

Fasepuukissa sh Virpi Syrjäpalo (akselilta Puhos-Espoo) kommentoi asiantuntevasti aiheesta:

"Lisäisin tuohon kirjaamiseen, että mikäli pasu (tai mikä se nyt missäkin paikassa on) hyvin tehty ja auki kirjattu, sieltä löytyy kaikki kuvaamasi toiminnot. Eli se on lupaus tehdystä työstä asukkaan hyväksi. Jos esim. suihku ei ole suunnitellusti toteutunut , sitten siitä tehdään kirjaus ATJ:n Helpottaa päivittäistä työtä. Tähän suuntaan meillä mennään vahvasti."

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Oikein hyvää ja käytännönläheistä tekstiä. Vakituinen, asiakkaan tunteva henkilökunta tietää asiakkaansa,. Nythän lääkkeiden jakelu, henkilökohtaiset hoidot ja pyykinpesu yms. Maksulliset ja kalliit palvelut tuotetaan jonkun toimesta. Näitä kasvottomia ja usein halpoja keikkajokuja riittää. Se joku on vaan useimmiten täysin pihalla asiakkaan tavoista. Vähemmästäkin vanhus stressaantuu ja homma hankaloituu. Etenkin muistisairaalle rutiinien muuttuminen on kauhistus.

Hankalan tehtävän hoitaminen on muuten aina kalliimpaa, kuin vastaavasti helpon tehtävän tekeminen.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Jouko Repo

"Hankalan tehtävän hoitaminen on muuten aina kalliimpaa, kuin vastaavasti helpon tehtävän tekeminen."

Tähän ajatukseen sisältyy myös tuo tehostetun palveluasumisen hoitajien lukumäärän kirjaaminen lakiin. Sitähän tullaan sitten noudattamaan kategorisesti kaikissa yksiköissä riippumatta siitä mikä on asiakkaiden kuntotaso.

Kun jossain yksikössä asiakkaat ovat pääsääntöisesti vireitä ja pärjäävät kohtuullisesti, henkilökunnan tarve ei ole niin suurta kuin paikoissa jossa kaikki tarvitsevat kaiken saatavilla olevan avun.

Desimaaleilla on merkitystä enkä minä löisi sitä lukkoon !

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Hoitoisuus vaihtelee voinnin ja iän mukaan kullakin. Toisaalta omatoiminen muistisairas vanhus tarvitsee erilaista hoitoa kuin petipotilas, ei vähempää.

Pekka Pylkkönen

Hyviä ehdotuksia!

Paperityöt vievät käsittämättömän paljon työaikaa kaikkialla. Dokumentointi on toki hyvä asia jotta asioita pystytään mittaamaan, mutta tekniikan on oltava sellaista ettei aikaa itse hoitotyöstä syödä.

THL:n vanhuspalvelujen tila- selvityksessä kävi ilmi että varsinaiseen asiakastyöhön käytettävä työaika on kaikilla työntekijäryhmillä jäätävän pieni. Sairaanhoitajista asiakastyön osuus oli julkisella 35% ja yksityisellä 45%. Lähihoitajien vastaavasti 55% ja 70%. Siis jopa lähihoitajilla keskimäärin puolet työajasta menee johonkin muuhun kuin asiakastyöhön.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Mitä luetaan asiakastyöksi?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Vanhusten hoitaminen poisluettuna paperityöt, jotka voi kanslisti hoitaa.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen Vastaus kommenttiin #9

Luetaanko kanslistikin hoitajamitoitukseen ;)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #10

Ei tietysti, hän hoitaa juoksevia asioita eikä hoidaa vanhuksia. Hoitaja hoitaa, omistaja omistaa ja vanhus kärsii:)

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren Vastaus kommenttiin #9

Kanslistin ja hoitajan väliseen kommunikointiin kuluu enemmän aikaa verrattuna siihen,jos hoitaja itse näppäilee potilaan sivulle esim. seuraavaa:

Lounas A Söi joko itse tai syötettynä

24/7 Tehostetun hoidon yksikössä otsikoita tuskin on kymmentä enempää.Lisäksi aiheelliset hälytykset.Muistisairailla ei taida hälyttimiä olla.

Tämän hoidon kirjaamiseen nopealla kuluu n 5 min ja hitaalla ehkä 15 min./työvuoro.

Pekka Pylkkönen

Täsmällinen määritelmä varmaan löytyy syvältä selvityksestä. Koontiesityksessä tälläistä ei ollut.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Peukutukseni painopiste kohdassa yksi, jonka tunnen parhaiten. Liikuntakyvytön mummo tai vaari yksin mökissään odottamassa ruuan jakelijan, siivojan tai lääkkeenjakajan käyntiä ei ole inhimillistä.

Asiaa kirjoitus on muutenkin.

Edit: Liikuntakyvyttömällä tarkoitan henkilöä joka ei pysty lakaisemaan portaita puhtaaksi lumesta tai käymään omalla postilaatikollaan.

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Kiitos Martti Haverinen kirjoituksestasi.
Nostin sen esille myös omaan juttuuni kommentiksi no 16.

http://marjattahalkilahtiblogituusisuomifi.puheenv...

..

Tällä nuorella miehellä on ihan ok ajatuksia elävästä elämästä.
http://marttihaverinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26...

esim. tämä

"4) Mitä hyötyy sosiaalipalvelun asiakas siitä, että hänelle tehdyt vessatukset, petaamiset, vatsantoimitukset, kynsienleikkuut sun muut rutiinit kirjataan päivittäin asiakastietojärjestelmään säilytettäväksi arkistossa vielä viisi vuotta paperikopioina kuolemankin jälkeen? Onkohan se edes laillista? Vatsantoimintalistat ja pesulistat kuittauksineen toimivat parhaiten paperilla ja ne voidaan kuukausittain heittää silppuriin. Tällainen motiivilla, mitä ei ole kirjattu ei ole tehty -spämmi peittää alleen tärkeät tiedot ja havainnot. Tällaisen työlistan kirjoittelu vuorosta toiseen turhauttaa ainakin minut ja vie aikaa ja voimavaroja tärkeämmältä. Terveydenhuollossa toimenpiteet kirjataan, mutta "kotonaan" asuvan sosiaalipalvelun asiakkaan kohdalla asia on toinen. Kai tämä kirjaamisvimma on hiipinyt terveydenhuollosta ihmisten koteihin, kun sairaanhoitajat ovat usein yksiköissä niitä, joilta asioita kysytään."

.. joka minun työssäollessani (1967-2008) runnottiin käytäntöön (kiitos kansanterveyslain 1972) on jo yks asia, jonka ministeri Saarikko voisi työryhmänsä kanssa miettiä ihan uusiksi!

Hoitajat istuvat työajastaan ison osan takamus puuduksissa tietsikan ääressä, kun kaikki pissan- ym. lirautukset on ylös kirjattava.

Nooh, on tuohon seliselikin. Kas, kun sitten on antaa näyttöä omaiselle, jos se kysyy! Jos se valittaa hoidosta!

..

Nostin esille kanterveyslain.
Silloin vanhustenhoidon alamäki ja alasajo alkoi.
Moni kunta muutti vanhainkodin vuodeosaston terveyskeskuksen vuodeosastoksi. Asukaat olivat samat, mutta henkilöstö muuttui alta aikayksikön. Sitä piti olla enemmän kuin mitä oli ollut vanhainkotipuolella, sen piti olla koulutetumpaa kuin vanhainkotipuolella, ja kun kerta sairaalamaailmaan siirryttiin, niin tottakai myös kaikki "hoitotoimenpiteet" piti viimeisen päälle ylös kirjata.

Toimituksen poiminnat